Neulominen – neulonnan perusteet, välineet ja historia

Neulominen eli neulonta on menetelmä, jolla langasta tehdään vaatteita ja asusteita eli neuleita. Neuleessa kulkee vain yksi lanka, joka kiertyy kerros kerrokselta silmukoiksi. Kangaspuilla kudotussa kankaassa sen sijaan on kahteen suuntaan kulkevia lankoja, kuteita ja loimia. Suomessa neulotaan lankamyynnin perusteella todennäköisesti asukasta kohden eniten maailmassa. Tässä artikkelissa käymme läpi neulomisen välineet, perustekniikat, tärkeimmät neuletyypit ja harrastuksen historian.

Neulomisen historiaa

Neulontataidon varhaishistoria on varsin tuntematon, mutta varhaiset neulojat olivat todennäköisesti egyptiläisiä. Egyptistä on säilynyt 600–800-luvuilta kirjoneuleisia sukkia, joissa on lintuja, geometrisia aiheita ja islamin tunnuksia. Taito levisi Eurooppaan arabien valloitettua Espanjan 700-luvulla.

Euroopassa neulominen yleistyi vasta keskiajalla, jolloin neuleet olivat silkistä tai pellavasta tehtyjä ylellisyystuotteita ja neulominen oli yleensä miesten työtä. Vasta 1600–1700-luvuilla taito levisi maaseudun naisille, ja villaa alettiin käyttää kansanomaisissa neuleissa. Pohjoismaihin neulonta levisi vesireittejä pitkin ja juurtui nopeasti, sillä joustavat villavaatteet sopivat erinomaisesti pohjoisen oloihin.

Suomeen neulonta tuli ilmeisesti Keski-Euroopasta 1600-luvulla. Aluksi neulottiin sukkia, lapasia ja paitoja, ja vuosisadan lopulla myös edestä napitettavia röijyjä eli neuletakkeja. Lounais-Suomeen syntyivät sukankutojan ja röijyntekijän ammatit. Länsimurteissa neulomista sanotaan kutomiseksi.

Neulominen Suomessa tänään

Suomessa opetetaan yhä villasukkien neulomista, mikä on kansainvälisesti harvinaista. Neulotaan myös hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi syöpäsairaille ja keskosille. Vuoden 2018 Pyeongchangin talviolympialaisissa suomalaisurheilijat neuloivat torkkupeiton presidenttiparin vauvalle, ja lumilautamaajoukkueen valmentaja Antti Koskisesta tuli kansainvälisesti tunnettu ”Knitting Man”. Neulova mies ei ole enää harvinaisuus, ja neuleblogit ja verkkoyhteisöt ovat kasvaneet voimakkaasti.

Neulomisen työvälineet

Neulomisen aloittamiskynnys on matala: aloittelija tarvitsee vain puikot ja lankaa. Tasoneuletta neulotaan yleensä noin 35 cm pitkillä puikoilla, joiden päässä on silmukoiden karkaamisen estävä nuppi. Pyöröneuletta neulotaan työn koon mukaan pyöröpuikoilla tai sukkapuikoilla. Palmikoita varten on keskeltä taivutettu apupuikko.

Puikot ovat yleensä alumiinia, bambua tai muovia, ja niiden paksuus vaihtelee tavallisesti 2–12 millimetrin välillä. Pääsääntö on, että ohutta lankaa neulotaan ohuilla ja paksua paksuilla puikoilla. Hyödyllisiä apuvälineitä ovat myös virkkuukoukku pudonneiden silmukoiden nostamiseen, puikkovahdit, tylppä isosilmäinen neula lankojen päättelyyn, puikkomitta, mittanauha ja kerroslaskin.

Perustekniikat

Neulomistyylejä on erilaisia. Anglosaksisessa tyylissä lankaa pidetään oikealla kädellä ja kiepautetaan puikon ympäri. Skandinaavisessa tyylissä lanka kulkee vasemman etusormen yli, ja silmukat noukitaan oikean käden puikolla.

Työ aloitetaan luomalla puikolle tarvittava määrä silmukoita, esimerkiksi ristikkäin luomalla. Tasoneuleessa työ käännetään jokaisen kerroksen jälkeen, ja pyöröneuleessa aloituskerros yhdistetään renkaaksi, jolloin syntyy saumaton putki, kuten sukka. Silmukoita on kahdenlaisia: oikeita ja nurjia. Neuletta muotoillaan kaventamalla ja lisäämällä silmukoita, ja lopuksi silmukat päätellään, ettei työ purkaudu.

Tärkeimmät neuletyypit

• Sileä neule: oikealla puolella näkyy vain oikeita silmukoita. Pyöröneuleena se syntyy neulomalla koko ajan oikein.
• Ainaoikein: kaikki kerrokset neulotaan oikein, ja pintaan syntyy vaakaraitoja. Joustava neule sopii hyvin vauvanvaatteisiin.
• Joustinneule: oikeat ja nurjat silmukat vuorottelevat, ja neule joustaa sivusuunnassa. Sitä käytetään helmoissa, hihansuissa ja sukkien varsissa.
• Helmineule: pintaan muodostuu pienten nyppyjen ruudukko.
• Palmikkoneule: silmukkaryhmiä siirretään apupuikolle ja kierretään toistensa ympäri.
• Pitsineule: kuvio syntyy kavennuksista ja langankierroista. Sitä käytetään huiveissa ja juhlavaatteissa.
• Kirjo- ja intarsianeule: kuviot syntyvät eri värisiä lankoja vuorottelemalla.

Mitä neuloa?

Tyypillisiä neuleita ovat villapaidat, kaulaliinat, pipot, sukat ja lapaset. Neule on joustavampaa kuin kudottu kangas, ja sillä voi tehdä kolmiulotteisia muotoja ilman paksuja saumoja, joten se sopii erityisen hyvin sukkiin ja sormikkaisiin. Monilla kylmillä lampaankasvatusseuduilla, kuten Islannissa, Norjassa ja Aran-saarilla, on omat perinteiset villapaitamallinsa.

Neulekoneet

Neulomista tehdään myös koneilla, erityisesti tekstiiliteollisuudessa. Mekaaninen neulekone kehitettiin Englannissa vuonna 1589, ja sen tarkoituksena oli tehdä sukkien valmistuksesta kaupallisesti kannattavaa. Neulekoneet jaetaan tasoneulekoneisiin ja pyöröneulekoneisiin. Tasoneulekoneella voi neuloa valmiin, saumattoman vaatteen, mikä vähentää langankulutusta ja materiaalihävikkiä merkittävästi.

Vinkkejä aloittelijalle

Pitsineule näyttää vaikealta, mutta se ei ole juuri muita neuletyyppejä vaikeampaa, koska kuvio syntyy pelkistä kavennuksista ja langankierroista. Kirjoneuleessa käyttämättömät langat kulkevat työn nurjalla puolella, ja niiden kanssa kannattaa olla tarkka: liian kireät tai löysät lankajuoksut tekevät pinnasta epätasaisen. Pitkät juoksut voi sitoa solmimalla langan huomaamattomasti neulottavaan lankaan. Intarsianeuleessa suuret värialueet neulotaan kukin omalta kerältään, ja langat kierretään rajakohdassa toistensa ympäri, ettei neuleeseen jää reikää.

Epätasaisen päättelyreunan voi siistiä virkkaamalla sen ympäri yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Kun työ jää kesken, puikkojen päihin kannattaa laittaa puikkovahdit, koska neulos purkautuu hyvin helposti. Ristikkäin luomisessa käytetään kaksinkertaista lankaa, joten aloituslangan hännän pituus kannattaa arvioida reilusti.

Lähteet

• Neulonta – Wikipedia